Syksyn hehkua Kaivarissa

Kuinka ihanasti syysaurinko meitä helliikään! Olemme nauttineet pitkistä kävelylenkeistä koiran kanssa sekä tietysti käyneet paljon leikkipuistoissa. Tänään lähdimme haistelemaan eteläisen kaupunginosan merituulta - harmi vaan, miten nopeasti se aamupäivä lipuu ohi, kun päiväunet jo kutsuvat kotiin.

Iris on innoissaan junista ja sellaisella me yleensä matkustammekin, oli sitten matalaa lattiaa tai ei. Kolmosen ratikka vei meidät Kaivopuistoon, jossa tepastelimme kaikessa rauhassa syksyn värejä ihastellen. Iris työnsi välillä itse vaunujaan, juoksenteli lehtikasoissa ja haisteli toiveikkaina pensaiden oksia, joilta kukat olivat jo varisseet. "Puu" on uusin opittu sana.

 

 

Keskellä Kaivaria on avoin leikkipuisto keinuineen, hiekkalaatikoineen, liukumäkineen (toinen oikein iso!) sekä lohikäärmeineen! Rauhallista oli aamupäivällä, lukuunottamatta kainalosauvan kanssa liikkunutta, muovikassia roikottanutta ukkoa, joka potkiskeli hiekkakentällä pitkään jalkapalloa. Ensin vähän arvellutti, sitten lähinnä huvitti.

Teimme ensivisiitin Kaivarin Kanuunaan, itsepalvelukirppikselle. Lapsen kanssa on tottunut tekemään ostoksia varsin ripeästi, eikä nytkään ollut mahdollisuutta kovin pitkäksi aikaa jäädä penkomaan mahdollisia aarteita, mutta tyytyväinen olen saaliiseen. Iris itse oli aivan hullaantunut tuohon "hauvaan"!

Ennen kotimatkaa kävimme vielä lounaalla Kortteliravintola Lungissa. Todellakin mukavan rento paikka ja toivon, ettei meistäkään ollut kovin suurta häiriötä - mitä nyt loppuvaiheessa Iris intoutui vähän liikaa hauvastaan :) Lounaaksi oli mm. palsternakkakeittoa, joka maistui meidän "valikoivammalle" pikkusuullekin, itse söin todella maukasta savulohirisottoa.

Maarianhamina

Ensimmäisen matkansa Iris teki vajaan kahden kuukauden ikäisenä, kun lähdimme isin työmatkalle mukaan Ahvenanmaalle. Turusta sinne pääsee mukavasti päivälautalla, mutta kotoa olisi pitänyt lähteä jo ennen kukonlaulun aikaa. Niinpä menomatka taittui lopulta Air Ålandin siivin ja paluu laiva-juna yhdistelmällä. Ristiäiset oli juuri pidetty ja passihakemus vireillä, mutta matkaan lähdettiin pelkän neuvolakortin kanssa. Ja sen virkailija halusikin kernaasti nähdä lentokentän check-innissä.

Lentokoneessa matkustamista oli hyvä harjoitella tällä lyhyellä, vajaan tunnin matkalla. Meidät päästettiin ensimmäisenä koneeseen ja lentoemäntä opasti turvavöiden kanssa. Pienen pienessä potkurikoneessa oli tiivis tunnelma ja sen hurina peitti sopivasti pienet itkut alleen. Sylissä oli kuitenkin turvallista olla. Nousun ja laskun ajan Iris keskittyi omaan tankkaukseensa ja pilvien yläpuolella hän katseli uteliaana ympärilleen ja hurmasi kanssamatkustajansa suurilla sinisillä silmillään. Matkalle mukaan ei tarvittu muuta, kuin sopivan lämmintä vaatetta, vaippoja ja pesutarvikkeet sekä kantoliina. Sieltä käsin tyttö sai ihmetellä uusia maisemia, ja päiväunetkin maistuivat hyvin turvallisessa sylissä.

Maarianhamina on kotoisan pieni kaupunki idyllisine puutaloineen. Keskustan katuja kävelee mielellään ristiin rastiin ympäristöään ihastellen ja raikasta meri-ilmaa haistellen. Sieltä löytyy monia kiinnostavia pikku putiikkeja (mm. sisustusta, käsitöitä, vaatteita, kirjoja) sekä kahviloita. Hyviä ostosvinkkejä voi lukea täältä.

Norragatanin itäpäässä, kävelykadun läheisyydessä on lastenvaatteita ja -tarvikkeita myyvä liike Baby & Sjukvårdsartiklar. Erikoisesta nimestään huolimatta kyseessä on ihan mukava pikku puoti. Uutta minulle oli mm. ekologinen BlåTomat merkki. 

Ihastuttavia koruja valmistaa ahvenanmaalainen Guldviva, esimerkiksi

Klöver & mama – korut lapselle ja äidille, jotka sopivat yhteen kuin palapeli. Näiden korujen voitto lahjoitetaan kokonaisuudessaan lastenkodille Tansaniassa. Kotisivuilla toimii myös nettikauppa!

Iriksen korulippaaseen käyttöä odottelemaan pääsi kuitenkin pieni sydän, Hjärtlig.

Makuja

Länsirannalla matkustajasataman pohjoispuolella sijaitsee uljas, yli 100-vuotias museoalus Pommern. Läheisestä vierasvenesatamasta löytyy tasokas ja suosittu ravintola ÅSS Paviljong. Maut vievät kielen mennessään ja silmä lepää ympäröivissä maisemissa. Ehkäpä elämäni parasta ahventa tarjoiltiin itäisen venesataman Club Marinissa, jossa oli lisäksi mukavan rento tunnelma. 

Edullisen ja maukkaan lounaan söimme kauppakeskus Sittkoff Galleriassa: lohikeittoa ja ahvenanmaalaista limppua. Nam! Leipää kävimme ostamassa kaupasta kotiin tuomisiksi.

Herkkusuille on pakko mainita ihastuttava kahvila Bagarstugan (Ekonomiegatanilla), jonka tiski notkuu toinen toistaan herkullisempia, itse leivottuja kakkuja ja torttuja. Punainen mökki, valkea tupa ja vehreä sisäpiha.

Herkkuja ja eläimiä Kirkkonummella

Upinniemen ja Porkkalanniemen välissä Eestinkylässä sijaitsee ihastuttava maatilapuoti, jonka hyllyt notkuvat omien peltojen jauhoja ja hiutaleita, niistä valmistettuja leipiä ja leivonnaisia, perunaa ja kasviksia, marjoja, hilloja ja hunajaa, ternimaitoa sekä erilaisia käsitöitä vaatteista käyttöesineisiin.

Vain muutaman minuutin ajomatkan päässä maatilapuodista on Rehndahlin kotieläinpiha, jossa eläimiin voi tutustua ihan lähietäisyydeltä. Esimerkiksi tämä suuren suuri emakko löntysteli hevosaitauksen tuntumassa meitä vastaan.

Portin läheisyydessä häkeissään asustelevat marsut ja luppakorvakanit, undulaatit ja papukaijat. Näitä pikkusuloisuuksia eläinrakas Iris olisi jaksanut ihmetellä vaikka kuinka pitkään. Monien lasten suurimpana ihastuksena ovat varmasti ponit sekä falabellat, maailman pienimmät hevoset, jotka ovat myös taitavia temppuilijoita. Ehkäpä muutaman vuoden päästä Iris haluaa tulla kokeilemaan ratsastusta ja hevosten hoitoa.

Pienessä Joutsenlammessaan uivat Odette ja Siegfried, mustat joutsenet, ja näiden läheisyydessä muut siivekkäät, hanhet ja ankat. Kanat nokkivat koppiensa pihamailla ja kukot kajauttivat vähän väliä toinen toistaan komeampia kiekuja. Enpä heti muista nähneeni yhtä komeaa "aapiskukkoa".

Valmisteluja

Nyt on aika aloittaa.

Meidän pieni perhe on ehtinyt tehdä jo monen monta retkeä, ja retkiä on varmasti monia vielä edessä. Valokuvat tallentuu tietokoneen muistiin, jotkut jopa albumiin saakka, mutta jotkut tarinat olisi kiva saada kirjalliseen muotoon, pikku-Iristä varten. Äidin muisti kun on joskus kovin valikoiva ja lyhyt.

Ehkäpä käytännön tiedoista, matkavalmisteluista ja kohde-esittelyistä on joskus iloa myös muille matkailijoille.

Vanhoja matkoja kirjaan ylös sitä mukaa kun ehdin - aikajärjestykseen en varmasti kaikkea saa. Blogin käyttö kun on minulle aivan uusi ja ihmeellinen maailma, niin ulkoasukin muokkautuu matkan varrella luultavasti moneen kertaan.