Kun on oikein pieni, voi istua lumihiutaleille
Kun on oikein pieni, voi liitää maailman tuulien teille
-H.Huovi

sunnuntai 9. elokuuta 2015

Skidit Festarit 1.8.

Olimme Iriksen kanssa ensimmäistä kertaa mukana Skidit Festareilla Kalliossa. Olin kuullut ja lukenut tapahtumasta kaikkea hyvää, mutta myös nurinaa edelliskertojen väentungoksesta ja tämän vuotisesta osallistumismaksusta. Aikaisempien vuosien kaltainen ilmaistapahtuma on toki palvellut tasapuolisesti kaikkia lapsiperheitä ja nyt lätkäisty 12,50 euron sisäänpääsymaksu on varmasti tuntunut monesta perheestä riistolta ja estänyt osallistumisen. Itse näkisin, että tapahtuma oli hyvin organisoitu ja sen onnistumiseksi oli nähty paljon vaivaa. Lippujen hinnalla sai paljon elämyksiä, joista mielellään vähän maksoikin. Sirkus- ja nukketeatteriesityksiä, tanssia, laulua ja hyvää fiilistä. Leijojen askartelua ja lennättämistä. Yrttiruukkujen askartelua ja t-paitapajaa. Kynsien maalausta ja kauniita kampauksia. Katuliitutaidetta, hyppynaruilua ja jojoilua. 




Enempää emme ehtineet, lisääkin olisi voinut tehdä, vaikka koko päivän Festareilla vietimme. Iris oli tyytyväinen päivään, itse olisin mielelläni tsekannut vielä filosofiakahvilan, skeitti- ja tanssikoulut ja kalustesuunnittelupajan ym ym.. 
Olin iloinen, ettei myyntikojuja ja tungosta ollut niin paljon kuin ymmärtääkseni edellisinä vuosina, ainoastaan ruokaluukuille joutui jonottamaan pidempään. 

Kuvaamiset jäi tällä kerralla vähemmälle, keskityin sen sijaan ihanaan yhdessäoloon!

tiistai 28. heinäkuuta 2015

Täällä taas

Pitkän tauon jälkeen olen aloittamassa uudestaan blogin kirjoittamista. Pieni Iris on kasvanut jo 6-vuotiaaksi, esikoulun aloittavaksi neitoseksi, pikkuveli (jonka sisko olisi mielellään ristinyt Iloksi) syntyi puolitoista vuotta sitten.

Mukavia lapsiperheen retkikohteita on koluttu niin kotiseudulla kuin ulkomailla ja edelleen toiveena on, että nämä retket ja muistot tallentuisivat itselle ja lapsille. Muisti kun on joskus hyvin lyhyt!
Perheemme kaksikielisyys on myös asia, josta ajattelin kirjoittaa välillä kokemuksia. Kielen kehittyminen kun ei ole mikään itsestään selvyys ja se vaatii johdonmukaisuutta ja kärsivällisyyttä.

Tervetuloa muutkin lukemaan tarinoita, nappaamaan ehkä ideoita ja kertomaan omista kokemuksista!

maanantai 5. joulukuuta 2011

Joulukalenteri


Täksi jouluksi askartelin oman joulukalenterin. Ohje oli jossain viime vuoden lapsiperhe-lehdessä. 
Kuviopapereita, koristenauhaa ja tötteröt naruihin roikkumaan.
Iriskin on tykännyt, äidistä nyt puhumattakaan.
Näihin voi piilottaa kaikenlaisia aarteita: rusinoita, manteleita, pipareita, pinnejä, piparkakkumuotin tai joulukoristeen. Tulevina vuosina sitten luultavasti enemmän suklaata!
Aamuisin tyttö juoksee olohuoneeseen: "Nyt siellä on uusi töttelö!"

Joulun odotus


Pimeys ei ole niinkään vaivannut minua tänä syksynä.
Olen ollut tyytyväinen, kun pakkaset ovat antaneet odottaa itseään.
Viime talvi oli kaikessa valkeudessaan liian raskas.

Mutta pimeyden keskellä on mukava sytyttää kynttilät,
koristella joulua yhdessä pienen tonttutytön kanssa.
On ihana rakentaa pienin askelin ensimmäistä kotona vietettävää
JOULUA! 

Ja kyllähän niitä lumihiutaleitakin jo toki odotellaan!



maanantai 21. marraskuuta 2011

Lämmintä jalkaan


Talvi tulee.
Kylmä hiipii luihin ja ytimiin,
sitä ihmettelee miten taas selviää
seuraavat puoli vuotta ennen kuin aurinko taas lämmittää.

Paras suoja on pukeutua lämpimästi,
mitään säästelemättä.
Vielä kylmempää on tiedossa,
mutta niin se keho aina tottuu,
aluksi on vaikeinta.

Villahousut ja villasukat vaan jalkaan!
Nämä on neulottu tämän ohjeen mukaan.
Lahkeisiin kokeilin elämäni ensimmäisen kerran palmikkoa.

keskiviikko 9. marraskuuta 2011

Polskintaa ja riemun kiljahduksia

sisälsi meidän keskiviikkoiltamme.
Nyt vasta
kävimme tutustumassa Vantaan Flamingoon.
Ja meidän vesipetomme oli innosta soikeana!

Lasten altaassa ihanan lämmintä vettä,
norsu ja kaksipäinen lohikäärme,
vesisuihkuja, 
kesympi ja vähän vauhdikkaampi liukumäki.

Sitten oli kaksi isoa perheliukua, joihin pikku hurjapäämme arkailematta kanssamme tuli. Pieni säikähdys, kun kova vauhti päätyi molskahdukseen "Mikä se oli?" - mutta touhu jatkui.

Isossa altaassa uimme virran mukana, Iris pyöri väkkäränä ja näytti temppujaan. Käsissä kellukkeet.
Hyvin pysyy jo itsenäisesti pinnalla.

Papa näytti, kuinka hyppytornista hypätään, hieno kaari ja pää edellä veteen.
Iris oli heti kiipeämässä ylös "Minä menen auch sinne!" (näin meillä kielet sekottuu)
No jos sitten muutaman vuoden päästä!

Lysti maksoi 15 euroa aikuisilta, pikkulapset ilmaiseksi.
Onneksi löytyi liikuntaseteleitä, niin meni uintikin työnantajan piikkiin.

Ulkona olikin sitten -0,5 astetta pakkasta, kirkas kuu mollotti taivaalla.
Niin se talvi tekee tuloaan.

tiistai 8. marraskuuta 2011

Nukketeatteri Sampo


Lokakuussa kävimme ensimmäistä kertaa Nukketeatteri Sampossa ja oli kyllä riemastuttava kokemus.
Ei niinkään perinteistä nukketeatteria, vaan näyttämöllä ovat niin muusikot, näyttelijät ja nuket. Menevää tarinankerrontaa, elävää musisointia, joka painottuu ilahduttavasti kansanmusiikillisiin sävyihin.

Tarina oli nimeltään Musiikkia matkalaukussa. 
Matkalla olivat mukana Törö-possu ja Viuhu-hiiri.
Laulut olivat hauskoja, käynnistä jäi todellakin lämmin mieli sydämiin!
Ja hyvin jaksoi 2,5 vuotias seurata puolituntisen.

Haluaisin kovasti mennä katsomaan myös jotain jouluista tarinaa!

Suppiksia!


Leuto, ihana syksy!
Siispä marraskuun ensimmäisenä viikonloppuna voi hyvin vielä lähteä sieniretkelle!
Saaliina iso korillinen suppiksia. Tämä puuha oli myös tytön mieleen.

 

Ja tässä makoisa ruokaohje:

4 kpl broilerin rintafileitä
(hunajaa, soijaa, valkosipulia)
1 litra suppilovahveroita
½ purjo tai 1 sipuli
ananaspaloja
Valio mustapekka tuorejuusto
2 dl kermaa

Paloittele ja kypsennä broilerin fileet. Maustoin naturellit fileet hunajalla, soijalla ja muutamalla valkosipulin kynnellä. Lisää silputtu sipuli ja hämmennä niin, että pehmenee. Lisää myös käsitellyt suppikset. Kumoa uunivuokaan, sekoita mukaan ananaspalat ja murennettu mustapekka. Kaada päälle kerma ja laita uuniin, 225 asteeseen puoleksi tunniksi. Tarjoile (risotto)riisin kera. Nam!

Nella ja Nuttu


Kiva, pieni ja siisti lastenvaatekirppis Espoossa, Ison Omenan lähellä.
Tällä hetkellä myyntipaikat oli ehkä puolillaan, mutta erityisesti minua viehätti se, että vaatteet olivat siististi esillä.

"Pöytävuokran hintaan kuuluu pöydän järjestäminen kerran päivässä." Tätä ei moni kirppis tarjoa!

Tänään ensivisiitillä, heti tarttui mukaan pino vaatteita, kaksi palapeliä (joihin 2,5 vuotias Iris on tällä hetkellä aivan hurahtanut!) sekä puuvillainen viltti. Olen vähän höpsönä tuollaisiin neuleviltteihin, ja vaikkei vauvaa olekaan, niin eiköhän tuokin tule nukkeleikeissä tarpeeseen.





Hintaa kaikilla näillä yhteensä 15 euroa.

tiistai 7. kesäkuuta 2011

Korkeasaari

Korkeasaari on tietysti lapsiperheiden suosituimpia vierailukohteita Helsingissä. Kesäaikaan retkeily on vaivatonta, mutta eläimiä on kiva käydä  katselemassa ympäri vuoden.

Viime syksynä lokakuun alussa eläintarhaan oli vapaa pääsy - kannattaa pitää korvat auki, jos 10 euron sisäänpääsymaksu tuntuu liian kovalta. Jos on innokas eläinten katselija, kannattaa ostaa vuosilippu 40 euron hintaan.

Saarelle pääsee ajamalla autolla Mustikkamaalle pysäköintialueelle, josta on 5 minuutin kävelymatka porteille. Porteilla on vuokrattavana lastenrattaita 1 euron hintaan. Hyvä vaihtoehto on tulla bussilla 11 Rautatientorilta, mutta kannattaa muistaa, että vaunujen kanssa ei välttämättä kyytiin mahdu. Vesibussit ajavat Kauppatorilta ja Hakaniemen rannasta. Tarpeellisia tietoja kävijöille voi lukea täältä








Ensimmäiset kaksi kuvaa ovat tuoreita, loput viime syksyltä.

maanantai 6. kesäkuuta 2011

Kesäjalat


Nyt nautitaan kesästä ja paljaista varpaista!

Äidit tarvitsevat totta kai joskus jotain erityistä.
Kävin laittamassa jalat kesäkuntoon. Lakkausta myöten.
Tuntui muuten ihanalta! Nyt vain sandaalit jalkaan!
Suositukseni Korrekselle
ja luontoperäisille tuotteille





 

tiistai 31. toukokuuta 2011

Kylpylämatka Tallinnaan


 
Tallinnasta löytyy useampia kylpylöitä, jotka ovat suomalaistenkin matkaajien suosiossa. Keskustasta löytyvät kylpylähotellit Kalev Spa Kalev Spa, Meriton sekä Tallink Spa.
Lyhyen ajomatkan päässä Tallinnasta löytyvät Pirita Top Spa sekä Viimsi Spa.

Pirita on rakennettu 1980, ja peruskorjauksista huolimatta olen kuullut, että siellä voi aistia menneitten vuosikymmenien havinaa, sekä hyvässä että pahassa. Se on silti pitkään ollut myös lapsiperheiden suosiossa. Viimsi Spa hotelli on valmistunut tämän vuosituhannen alussa, ja  syksyllä 2010 avautui uusi ylellinen vapaa-ajan keskus lämminvesialtaineen sekä monine erilaisine saunoineen.



Itse päädyimme pienen sattuman kautta Viimsiin, joka osoittautui todelliseksi paratiisiksi. Perheen pienimmille löytyi valtava leikki- ja päiväkeskus, jossa riittää puuhaa taaperosta teiniin. Pienille lapsille oli oma aidattu alueensa, sisältäen pallomeren, leikkimökin, kotileikit, piirtämiset ja keinuhevoset. Isommat lapset näyttivät viihtyvän suurissa kiipeilytelineissä ja liukumäessä sekä sisäluisteluradalla! Hotellin asiakkaille käyttö on ilmaista ja lastenhoitajiakin löytyy, joskaan mainostuksen mukaista kielitaitoa ei niinkään.. Mutta jos uskaltaa hetkeksi jättää lapsen hoitajan seuraan, voi itse mainiosti käydä nauttimassa jostain rentouttavasta hieronnasta tai hoidosta. Kylpylä- ja SPA-palveluiden lisäksi Viimsissä voi harrastaa liikuntaa kuntosalilla sekä erilaisilla aerobic- ja jooga-tunneilla. 



Ja mikä parasta, kylpyläloma matkoineen tuli huomattavasti edullisemmaksi kuin mitä se suomalaisessa kylpylässä olisi ollut. Pakettihintaan kuuluivat myös kaksi nautinnollista hierontaa!

Ainoa miinus lomassamme oli hotellin ravintolan vaisu tarjonta. Onneksi tien toisella puolella löytyi myöhään avoinna oleva ruokamarket, jonka tuoretiskistä löytyi monenlaisia herkkuja. Kävelymatkan päässä, puiston laidalla sijaitsi tunnelmallinen italialainen ravintola Il Coccodrillo. Sen viereisessä suuressa mäessä riitti tilaa laskea pulkkaa isommallakin väellä – olimme matkalla siis tammikuun pakkasilla!
Nautimme kovasti ja menemme ehdottomasti toisenkin kerran!   

Lisäksi matkan erikoisuuteen kuului se, että perheemme neljäs, karvainen jäsen oli myös mukana, ja selvisi hienosti laivamatkan. Koira on kotimaassa ollut myös pari kertaa hotellissa mukana, joten sen sujumisesta meillä ei ollutkaan huolta. Lainsäädäntöön kuuluva ekinokokkoosirokote oli se matkan haastavin juttu, mutta googlettamalla löysimme sijainniltaan sopivan eläinlääkärin Tallinnasta ja ajanvarauksella homma hoitui ongelmitta.            

Lisää Viron kylpylöitä löydät täältä

Kuvat www.viimsi.ee

Erikoismaininta tallinnalaiselle ravintolalle Controvento

(oma kuva)

maanantai 3. tammikuuta 2011

Uimaan!


Oli sitten kesä tai talvi
Iris tykkää uida.
Uima-altaassa, luonnon vedessä, 
lämpötilankaan suhteen ei ole niin nuukaa.

Iris aloitti vauvauinnin, kun oli 4kk vanha.
Olihan se aluksi hieman jännittävää,
oudot äänet ja muu,
kun Iris muutenkin reagoi herkästi ja 
ilmaisee itseään kuuluvasti.

Pian vesi alkoi kuitenkin innostaa
siinä oli kiva polskia
oli ihanaa kun liikkumisen intoa saattoi purkaa -
kuivalla maalla kun se ei vielä niin hyvin onnistunut.

Itse olen pienenä pelännyt vettä,
eikä minusta koskaan ole kovin hyvää uimaria tullut.
Halusin tarjota Irikselle mahdollisuuden
tutustua veteen
kaikessa rauhassa, pienestä asti
osaavassa ohjauksessa.

Kyllähän se aluksi hirvitti
kun tuli aika testata sukellusrefleksiä.
Mutta niin ne vain vauvat osaavat pidättää hengitystään
ja kellua hetken veden pinnan alla.



Koko perheen yhteinen harrastus
kesti vuoden verran.
Saunan lauteilla lämmitellessä
jaettiin ajatuksia vauvaperheen arjesta.
Se oli tärkeää sekin.

Viime kesänä hankimme kellukkeet,
ja pian Iris oppi miten kannatella itseään veden pinnalla.
Missä vain Iris näki vettä
hän suorastaan ryntäsi uimaan -
aina ei ehtinyt edes vaatteita riisumaan.
 

Nyt vuoden ja kahdeksan kuukauden iässä
hän osaa jo polskia ja edetä vedessä.

Niin ja ne hypyt!
Sehän on tietysti kaikista hauskinta!

Vauvauinti ei ole mitään ihan halpaa puuhaa,
mutta voihan sitä uintia harrastaa ihan tavallisessa uimahallissakin!

Ehdoton suosikki näin talviaikaan on
jossa on +32 astetta lämmin lastenallas
sekä kahluuallas ja liukumäki.


Kylpylöistä sitten lisää ensi kerralla...

Niin, ja se meidän perheen toinen vesipeto


Kultsu hyppii laiturilta ja kiipeää portaat ylös!
Uudestaan ja uudestaan ja uudestaan...

Vuosi 2010 pähkinänkuoressa


Pidän lausahduksesta
"Katse kohti tulevaa, mennyttä unohtamatta"
Painotus tietysti niillä hyvillä hetkillä,
ja usein ne niitä onneksi ovatkin.

Aika on kovin rajallinen,
uuden opettelu vie aikansa.
Ehkä uusi vuosi antaa uuden mahdollisuuden
päästä vauhtiin blogimaailmassakin.

Toukan äidiltä poimin idean
muistella menneen vuoden menoja,
elää uudelleen parhaat hetket,
hämmästellä niiden paljoutta.



Vuosi alkoi lumisesti ja pulkka oli joka päiväisessä käytössä.


 Helmi-maaliskuussa Kiasman värileikeissä,
pariinkin otteeseen

Maaliskuussa ennakkoa keväästä Englannissa

Huhtikuussa juhlittiin 1-v. synttäreitä

Toukokuussa maistui jo kesä

Heinäkuun helteitä Toscanan auringon alla

Kesä-Suomessa vietettiin aikaa mökeillä, uimarannoilla, leikkipuistoissa.
Tässä Tammisaaren upealla hiekkarannalla vaarin kanssa.

Elokuun viimeinen viikonloppu Ahvenanmaalla
ja Kökarissa

Lokakuussa Iriksen ja papan matka Saksaan kaksin
Matkakuumetta, kirjaimellisesti

Marraskuussa tuli ensilumi ja eikä siitä ole ollut pulaa
Mikään ei vedä vertoja kultsun innolle lumihangissa

Joulun taikaa


ONNELLISTA UUTTA VUOTTA
2011!


tiistai 5. lokakuuta 2010

Syksyn hehkua Kaivarissa



Kuinka ihanasti syysaurinko meitä helliikään! Olemme nauttineet pitkistä kävelylenkeistä koiran kanssa sekä tietysti käyneet paljon leikkipuistoissa. Tänään lähdimme haistelemaan eteläisen kaupunginosan merituulta - harmi vaan, miten nopeasti se aamupäivä lipuu ohi, kun päiväunet jo kutsuvat kotiin.

Iris on innoissaan junista ja sellaisella me yleensä matkustammekin, oli sitten matalaa lattiaa tai ei. Kolmosen ratikka vei meidät Kaivopuistoon, jossa tepastelimme kaikessa rauhassa syksyn värejä ihastellen. Iris työnsi välillä itse vaunujaan, juoksenteli lehtikasoissa ja haisteli toiveikkaina pensaiden oksia, joilta kukat olivat jo varisseet. "Puu" on uusin opittu sana.




 

Keskellä Kaivaria on avoin leikkipuisto keinuineen, hiekkalaatikoineen, liukumäkineen (toinen oikein iso!) sekä lohikäärmeineen! Rauhallista oli aamupäivällä, lukuunottamatta kainalosauvan kanssa liikkunutta, muovikassia roikottanutta ukkoa, joka potkiskeli hiekkakentällä pitkään jalkapalloa. Ensin vähän arvellutti, sitten lähinnä huvitti.


Teimme ensivisiitin Kaivarin Kanuunaan, itsepalvelukirppikselle. Lapsen kanssa on tottunut tekemään ostoksia varsin ripeästi, eikä nytkään ollut mahdollisuutta kovin pitkäksi aikaa jäädä penkomaan mahdollisia aarteita, mutta tyytyväinen olen saaliiseen. Iris itse oli aivan hullaantunut tuohon "hauvaan"!



Ennen kotimatkaa kävimme vielä lounaalla Kortteliravintola Lungissa. Todellakin mukavan rento paikka ja toivon, ettei meistäkään ollut kovin suurta häiriötä - mitä nyt loppuvaiheessa Iris intoutui vähän liikaa hauvastaan :) Lounaaksi oli mm. palsternakkakeittoa, joka maistui meidän "valikoivammalle" pikkusuullekin, itse söin todella maukasta savulohirisottoa.

lauantai 2. lokakuuta 2010

Maarianhamina

Ensimmäisen matkansa Iris teki vajaan kahden kuukauden ikäisenä, kun lähdimme isin työmatkalle mukaan Ahvenanmaalle. Turusta sinne pääsee mukavasti päivälautalla, mutta kotoa olisi pitänyt lähteä jo ennen kukonlaulun aikaa. Niinpä menomatka taittui lopulta Air Ålandin siivin ja paluu laiva-juna yhdistelmällä. Ristiäiset oli juuri pidetty ja passihakemus vireillä, mutta matkaan lähdettiin pelkän neuvolakortin kanssa. Ja sen virkailija halusikin kernaasti nähdä lentokentän check-innissä.



Lentokoneessa matkustamista oli hyvä harjoitella tällä lyhyellä, vajaan tunnin matkalla. Meidät päästettiin ensimmäisenä koneeseen ja lentoemäntä opasti turvavöiden kanssa. Pienen pienessä potkurikoneessa oli tiivis tunnelma ja sen hurina peitti sopivasti pienet itkut alleen. Sylissä oli kuitenkin turvallista olla. Nousun ja laskun ajan Iris keskittyi omaan tankkaukseensa ja pilvien yläpuolella hän katseli uteliaana ympärilleen ja hurmasi kanssamatkustajansa suurilla sinisillä silmillään. Matkalle mukaan ei tarvittu muuta, kuin sopivan lämmintä vaatetta, vaippoja ja pesutarvikkeet sekä kantoliina. Sieltä käsin tyttö sai ihmetellä uusia maisemia, ja päiväunetkin maistuivat hyvin turvallisessa sylissä.





Maarianhamina on kotoisan pieni kaupunki idyllisine puutaloineen. Keskustan katuja kävelee mielellään ristiin rastiin ympäristöään ihastellen ja raikasta meri-ilmaa haistellen. Sieltä löytyy monia kiinnostavia pikku putiikkeja (mm. sisustusta, käsitöitä, vaatteita, kirjoja) sekä kahviloita. Hyviä ostosvinkkejä voi lukea täältä.
Norragatanin itäpäässä, kävelykadun läheisyydessä on lastenvaatteita ja -tarvikkeita myyvä liike Baby & Sjukvårdsartiklar. Erikoisesta nimestään huolimatta kyseessä on ihan mukava pikku puoti. Uutta minulle oli mm. ekologinen BlåTomat merkki. 


Ihastuttavia koruja valmistaa ahvenanmaalainen Guldviva, esimerkiksi
Klöver & mama – korut lapselle ja äidille, jotka sopivat yhteen kuin palapeli. Näiden korujen voitto lahjoitetaan kokonaisuudessaan lastenkodille Tansaniassa. Kotisivuilla toimii myös nettikauppa!





Iriksen korulippaaseen käyttöä odottelemaan pääsi kuitenkin pieni sydän, Hjärtlig.


Makuja

Länsirannalla matkustajasataman pohjoispuolella sijaitsee uljas, yli 100-vuotias museoalus Pommern. Läheisestä vierasvenesatamasta löytyy tasokas ja suosittu ravintola ÅSS Paviljong. Maut vievät kielen mennessään ja silmä lepää ympäröivissä maisemissa. Ehkäpä elämäni parasta ahventa tarjoiltiin itäisen venesataman Club Marinissa, jossa oli lisäksi mukavan rento tunnelma. 


Edullisen ja maukkaan lounaan söimme kauppakeskus Sittkoff Galleriassa: lohikeittoa ja ahvenanmaalaista limppua. Nam! Leipää kävimme ostamassa kaupasta kotiin tuomisiksi.

Herkkusuille on pakko mainita ihastuttava kahvila Bagarstugan (Ekonomiegatanilla), jonka tiski notkuu toinen toistaan herkullisempia, itse leivottuja kakkuja ja torttuja. Punainen mökki, valkea tupa ja vehreä sisäpiha.





maanantai 9. elokuuta 2010

Herkkuja ja eläimiä Kirkkonummella

Upinniemen ja Porkkalanniemen välissä Eestinkylässä sijaitsee ihastuttava maatilapuoti, jonka hyllyt notkuvat omien peltojen jauhoja ja hiutaleita, niistä valmistettuja leipiä ja leivonnaisia, perunaa ja kasviksia, marjoja, hilloja ja hunajaa, ternimaitoa sekä erilaisia käsitöitä vaatteista käyttöesineisiin.

Vain muutaman minuutin ajomatkan päässä maatilapuodista on Rehndahlin kotieläinpiha, jossa eläimiin voi tutustua ihan lähietäisyydeltä. Esimerkiksi tämä suuren suuri emakko löntysteli hevosaitauksen tuntumassa meitä vastaan.


Portin läheisyydessä häkeissään asustelevat marsut ja luppakorvakanit, undulaatit ja papukaijat. Näitä pikkusuloisuuksia eläinrakas Iris olisi jaksanut ihmetellä vaikka kuinka pitkään. Monien lasten suurimpana ihastuksena ovat varmasti ponit sekä falabellat, maailman pienimmät hevoset, jotka ovat myös taitavia temppuilijoita. Ehkäpä muutaman vuoden päästä Iris haluaa tulla kokeilemaan ratsastusta ja hevosten hoitoa.

Pienessä Joutsenlammessaan uivat Odette ja Siegfried, mustat joutsenet, ja näiden läheisyydessä muut siivekkäät, hanhet ja ankat. Kanat nokkivat koppiensa pihamailla ja kukot kajauttivat vähän väliä toinen toistaan komeampia kiekuja. Enpä heti muista nähneeni yhtä komeaa "aapiskukkoa".