Kylpylämatka Tallinnaan

 

Tallinnasta löytyy useampia kylpylöitä, jotka ovat suomalaistenkin matkaajien suosiossa. Keskustasta löytyvät kylpylähotellit Kalev Spa Kalev Spa, Meriton sekä Tallink Spa.

Lyhyen ajomatkan päässä Tallinnasta löytyvät Pirita Top Spa sekä Viimsi Spa.

Pirita on rakennettu 1980, ja peruskorjauksista huolimatta olen kuullut, että siellä voi aistia menneitten vuosikymmenien havinaa, sekä hyvässä että pahassa. Se on silti pitkään ollut myös lapsiperheiden suosiossa. Viimsi Spa hotelli on valmistunut tämän vuosituhannen alussa, ja  syksyllä 2010 avautui uusi ylellinen vapaa-ajan keskus lämminvesialtaineen sekä monine erilaisine saunoineen.

Itse päädyimme pienen sattuman kautta Viimsiin, joka osoittautui todelliseksi paratiisiksi. Perheen pienimmille löytyi valtava leikki- ja päiväkeskus, jossa riittää puuhaa taaperosta teiniin. Pienille lapsille oli oma aidattu alueensa, sisältäen pallomeren, leikkimökin, kotileikit, piirtämiset ja keinuhevoset. Isommat lapset näyttivät viihtyvän suurissa kiipeilytelineissä ja liukumäessä sekä sisäluisteluradalla! Hotellin asiakkaille käyttö on ilmaista ja lastenhoitajiakin löytyy, joskaan mainostuksen mukaista kielitaitoa ei niinkään.. Mutta jos uskaltaa hetkeksi jättää lapsen hoitajan seuraan, voi itse mainiosti käydä nauttimassa jostain rentouttavasta hieronnasta tai hoidosta. Kylpylä- ja SPA-palveluiden lisäksi Viimsissä voi harrastaa liikuntaa kuntosalilla sekä erilaisilla aerobic- ja jooga-tunneilla. 

Ja mikä parasta, kylpyläloma matkoineen tuli huomattavasti edullisemmaksi kuin mitä se suomalaisessa kylpylässä olisi ollut. Pakettihintaan kuuluivat myös kaksi nautinnollista hierontaa!

Ainoa miinus lomassamme oli hotellin ravintolan vaisu tarjonta. Onneksi tien toisella puolella löytyi myöhään avoinna oleva ruokamarket, jonka tuoretiskistä löytyi monenlaisia herkkuja. Kävelymatkan päässä, puiston laidalla sijaitsi tunnelmallinen italialainen ravintola Il Coccodrillo. Sen viereisessä suuressa mäessä riitti tilaa laskea pulkkaa isommallakin väellä – olimme matkalla siis tammikuun pakkasilla!

Nautimme kovasti ja menemme ehdottomasti toisenkin kerran!   

Lisäksi matkan erikoisuuteen kuului se, että perheemme neljäs, karvainen jäsen oli myös mukana, ja selvisi hienosti laivamatkan. Koira on kotimaassa ollut myös pari kertaa hotellissa mukana, joten sen sujumisesta meillä ei ollutkaan huolta. Lainsäädäntöön kuuluva ekinokokkoosirokote oli se matkan haastavin juttu, mutta googlettamalla löysimme sijainniltaan sopivan eläinlääkärin Tallinnasta ja ajanvarauksella homma hoitui ongelmitta.            

Lisää Viron kylpylöitä löydät täältä

Kuvat www.viimsi.ee

Erikoismaininta tallinnalaiselle ravintolalle Controvento

(oma kuva)

Uimaan!

Oli sitten kesä tai talvi

Iris tykkää uida.

Uima-altaassa, luonnon vedessä, 

lämpötilankaan suhteen ei ole niin nuukaa.

Iris aloitti vauvauinnin, kun oli 4kk vanha.

Olihan se aluksi hieman jännittävää,

oudot äänet ja muu,

kun Iris muutenkin reagoi herkästi ja 

ilmaisee itseään kuuluvasti.

Pian vesi alkoi kuitenkin innostaa

siinä oli kiva polskia

oli ihanaa kun liikkumisen intoa saattoi purkaa -

kuivalla maalla kun se ei vielä niin hyvin onnistunut.

Itse olen pienenä pelännyt vettä,

eikä minusta koskaan ole kovin hyvää uimaria tullut.

Halusin tarjota Irikselle mahdollisuuden

tutustua veteen

kaikessa rauhassa, pienestä asti

osaavassa ohjauksessa.

Kyllähän se aluksi hirvitti

kun tuli aika testata sukellusrefleksiä.

Mutta niin ne vain vauvat osaavat pidättää hengitystään

ja kellua hetken veden pinnan alla.

Koko perheen yhteinen harrastus

kesti vuoden verran.

Saunan lauteilla lämmitellessä

jaettiin ajatuksia vauvaperheen arjesta.

Se oli tärkeää sekin.

Viime kesänä hankimme kellukkeet,

ja pian Iris oppi miten kannatella itseään veden pinnalla.

Missä vain Iris näki vettä

hän suorastaan ryntäsi uimaan -

aina ei ehtinyt edes vaatteita riisumaan.

 

Nyt vuoden ja kahdeksan kuukauden iässä

hän osaa jo polskia ja edetä vedessä.

Niin ja ne hypyt!

Sehän on tietysti kaikista hauskinta!

Vauvauinti ei ole mitään ihan halpaa puuhaa,

mutta voihan sitä uintia harrastaa ihan tavallisessa uimahallissakin!

Ehdoton suosikki näin talviaikaan on

Mäkelänrinteen uimahalli,

jossa on +32 astetta lämmin lastenallas

sekä kahluuallas ja liukumäki.

Kylpylöistä sitten lisää ensi kerralla...

Niin, ja se meidän perheen toinen vesipeto

Kultsu hyppii laiturilta ja kiipeää portaat ylös!

Uudestaan ja uudestaan ja uudestaan...

Vuosi 2010 pähkinänkuoressa

Pidän lausahduksesta

"Katse kohti tulevaa, mennyttä unohtamatta"

Painotus tietysti niillä hyvillä hetkillä,

ja usein ne niitä onneksi ovatkin.

Aika on kovin rajallinen,

uuden opettelu vie aikansa.

Ehkä uusi vuosi antaa uuden mahdollisuuden

päästä vauhtiin blogimaailmassakin.

Toukan äidiltä poimin idean

muistella menneen vuoden menoja,

elää uudelleen parhaat hetket,

hämmästellä niiden paljoutta.

Vuosi alkoi lumisesti ja pulkka oli joka päiväisessä käytössä.

 Helmi-maaliskuussa Kiasman värileikeissä,

pariinkin otteeseen

Maaliskuussa ennakkoa keväästä Englannissa

Huhtikuussa juhlittiin 1-v. synttäreitä

Toukokuussa maistui jo kesä

Heinäkuun helteitä Toscanan auringon alla

Kesä-Suomessa vietettiin aikaa mökeillä, uimarannoilla, leikkipuistoissa.

Tässä Tammisaaren upealla hiekkarannalla vaarin kanssa.

Elokuun viimeinen viikonloppu Ahvenanmaalla

ja Kökarissa

Lokakuussa Iriksen ja papan matka Saksaan kaksin

Matkakuumetta, kirjaimellisesti

Marraskuussa tuli ensilumi ja eikä siitä ole ollut pulaa

Mikään ei vedä vertoja kultsun innolle lumihangissa

Joulun taikaa

ONNELLISTA UUTTA VUOTTA

2011!

Syksyn hehkua Kaivarissa

Kuinka ihanasti syysaurinko meitä helliikään! Olemme nauttineet pitkistä kävelylenkeistä koiran kanssa sekä tietysti käyneet paljon leikkipuistoissa. Tänään lähdimme haistelemaan eteläisen kaupunginosan merituulta - harmi vaan, miten nopeasti se aamupäivä lipuu ohi, kun päiväunet jo kutsuvat kotiin.

Iris on innoissaan junista ja sellaisella me yleensä matkustammekin, oli sitten matalaa lattiaa tai ei. Kolmosen ratikka vei meidät Kaivopuistoon, jossa tepastelimme kaikessa rauhassa syksyn värejä ihastellen. Iris työnsi välillä itse vaunujaan, juoksenteli lehtikasoissa ja haisteli toiveikkaina pensaiden oksia, joilta kukat olivat jo varisseet. "Puu" on uusin opittu sana.

 

 

Keskellä Kaivaria on avoin leikkipuisto keinuineen, hiekkalaatikoineen, liukumäkineen (toinen oikein iso!) sekä lohikäärmeineen! Rauhallista oli aamupäivällä, lukuunottamatta kainalosauvan kanssa liikkunutta, muovikassia roikottanutta ukkoa, joka potkiskeli hiekkakentällä pitkään jalkapalloa. Ensin vähän arvellutti, sitten lähinnä huvitti.

Teimme ensivisiitin Kaivarin Kanuunaan, itsepalvelukirppikselle. Lapsen kanssa on tottunut tekemään ostoksia varsin ripeästi, eikä nytkään ollut mahdollisuutta kovin pitkäksi aikaa jäädä penkomaan mahdollisia aarteita, mutta tyytyväinen olen saaliiseen. Iris itse oli aivan hullaantunut tuohon "hauvaan"!

Ennen kotimatkaa kävimme vielä lounaalla Kortteliravintola Lungissa. Todellakin mukavan rento paikka ja toivon, ettei meistäkään ollut kovin suurta häiriötä - mitä nyt loppuvaiheessa Iris intoutui vähän liikaa hauvastaan :) Lounaaksi oli mm. palsternakkakeittoa, joka maistui meidän "valikoivammalle" pikkusuullekin, itse söin todella maukasta savulohirisottoa.

Maarianhamina

Ensimmäisen matkansa Iris teki vajaan kahden kuukauden ikäisenä, kun lähdimme isin työmatkalle mukaan Ahvenanmaalle. Turusta sinne pääsee mukavasti päivälautalla, mutta kotoa olisi pitänyt lähteä jo ennen kukonlaulun aikaa. Niinpä menomatka taittui lopulta Air Ålandin siivin ja paluu laiva-juna yhdistelmällä. Ristiäiset oli juuri pidetty ja passihakemus vireillä, mutta matkaan lähdettiin pelkän neuvolakortin kanssa. Ja sen virkailija halusikin kernaasti nähdä lentokentän check-innissä.

Lentokoneessa matkustamista oli hyvä harjoitella tällä lyhyellä, vajaan tunnin matkalla. Meidät päästettiin ensimmäisenä koneeseen ja lentoemäntä opasti turvavöiden kanssa. Pienen pienessä potkurikoneessa oli tiivis tunnelma ja sen hurina peitti sopivasti pienet itkut alleen. Sylissä oli kuitenkin turvallista olla. Nousun ja laskun ajan Iris keskittyi omaan tankkaukseensa ja pilvien yläpuolella hän katseli uteliaana ympärilleen ja hurmasi kanssamatkustajansa suurilla sinisillä silmillään. Matkalle mukaan ei tarvittu muuta, kuin sopivan lämmintä vaatetta, vaippoja ja pesutarvikkeet sekä kantoliina. Sieltä käsin tyttö sai ihmetellä uusia maisemia, ja päiväunetkin maistuivat hyvin turvallisessa sylissä.

Maarianhamina on kotoisan pieni kaupunki idyllisine puutaloineen. Keskustan katuja kävelee mielellään ristiin rastiin ympäristöään ihastellen ja raikasta meri-ilmaa haistellen. Sieltä löytyy monia kiinnostavia pikku putiikkeja (mm. sisustusta, käsitöitä, vaatteita, kirjoja) sekä kahviloita. Hyviä ostosvinkkejä voi lukea täältä.

Norragatanin itäpäässä, kävelykadun läheisyydessä on lastenvaatteita ja -tarvikkeita myyvä liike Baby & Sjukvårdsartiklar. Erikoisesta nimestään huolimatta kyseessä on ihan mukava pikku puoti. Uutta minulle oli mm. ekologinen BlåTomat merkki. 

Ihastuttavia koruja valmistaa ahvenanmaalainen Guldviva, esimerkiksi

Klöver & mama – korut lapselle ja äidille, jotka sopivat yhteen kuin palapeli. Näiden korujen voitto lahjoitetaan kokonaisuudessaan lastenkodille Tansaniassa. Kotisivuilla toimii myös nettikauppa!

Iriksen korulippaaseen käyttöä odottelemaan pääsi kuitenkin pieni sydän, Hjärtlig.

Makuja

Länsirannalla matkustajasataman pohjoispuolella sijaitsee uljas, yli 100-vuotias museoalus Pommern. Läheisestä vierasvenesatamasta löytyy tasokas ja suosittu ravintola ÅSS Paviljong. Maut vievät kielen mennessään ja silmä lepää ympäröivissä maisemissa. Ehkäpä elämäni parasta ahventa tarjoiltiin itäisen venesataman Club Marinissa, jossa oli lisäksi mukavan rento tunnelma. 

Edullisen ja maukkaan lounaan söimme kauppakeskus Sittkoff Galleriassa: lohikeittoa ja ahvenanmaalaista limppua. Nam! Leipää kävimme ostamassa kaupasta kotiin tuomisiksi.

Herkkusuille on pakko mainita ihastuttava kahvila Bagarstugan (Ekonomiegatanilla), jonka tiski notkuu toinen toistaan herkullisempia, itse leivottuja kakkuja ja torttuja. Punainen mökki, valkea tupa ja vehreä sisäpiha.

Herkkuja ja eläimiä Kirkkonummella

Upinniemen ja Porkkalanniemen välissä Eestinkylässä sijaitsee ihastuttava maatilapuoti, jonka hyllyt notkuvat omien peltojen jauhoja ja hiutaleita, niistä valmistettuja leipiä ja leivonnaisia, perunaa ja kasviksia, marjoja, hilloja ja hunajaa, ternimaitoa sekä erilaisia käsitöitä vaatteista käyttöesineisiin.

Vain muutaman minuutin ajomatkan päässä maatilapuodista on Rehndahlin kotieläinpiha, jossa eläimiin voi tutustua ihan lähietäisyydeltä. Esimerkiksi tämä suuren suuri emakko löntysteli hevosaitauksen tuntumassa meitä vastaan.

Portin läheisyydessä häkeissään asustelevat marsut ja luppakorvakanit, undulaatit ja papukaijat. Näitä pikkusuloisuuksia eläinrakas Iris olisi jaksanut ihmetellä vaikka kuinka pitkään. Monien lasten suurimpana ihastuksena ovat varmasti ponit sekä falabellat, maailman pienimmät hevoset, jotka ovat myös taitavia temppuilijoita. Ehkäpä muutaman vuoden päästä Iris haluaa tulla kokeilemaan ratsastusta ja hevosten hoitoa.

Pienessä Joutsenlammessaan uivat Odette ja Siegfried, mustat joutsenet, ja näiden läheisyydessä muut siivekkäät, hanhet ja ankat. Kanat nokkivat koppiensa pihamailla ja kukot kajauttivat vähän väliä toinen toistaan komeampia kiekuja. Enpä heti muista nähneeni yhtä komeaa "aapiskukkoa".

Valmisteluja

Nyt on aika aloittaa.

Meidän pieni perhe on ehtinyt tehdä jo monen monta retkeä, ja retkiä on varmasti monia vielä edessä. Valokuvat tallentuu tietokoneen muistiin, jotkut jopa albumiin saakka, mutta jotkut tarinat olisi kiva saada kirjalliseen muotoon, pikku-Iristä varten. Äidin muisti kun on joskus kovin valikoiva ja lyhyt.

Ehkäpä käytännön tiedoista, matkavalmisteluista ja kohde-esittelyistä on joskus iloa myös muille matkailijoille.

Vanhoja matkoja kirjaan ylös sitä mukaa kun ehdin - aikajärjestykseen en varmasti kaikkea saa. Blogin käyttö kun on minulle aivan uusi ja ihmeellinen maailma, niin ulkoasukin muokkautuu matkan varrella luultavasti moneen kertaan.